think pink

Oli aika kun kirjoittelin aika usein blogia. Sitten tuli vaan totaalinen kyllästyminen koko hommaan ja se jäi moneksi vuodeksi. Kuvat jäivät kameraan, ei tehnyt enää mieli kuvatakaan...

Muutama viikko sitten kaivoin järkkärin kaapista ja rupesin taas kuvaamaan. Vanhoja kuvia siirtäessä kamerasta tietokoneelle silmiin osui pinkki kuvavirta vuoden 2010 kesälomapurjehdukselta jotka oli otettu Nauvosta. Muistan sen illan vieläkin kuinka kaunis taivas oli.

Saa nähdä minkä värinen taivas tänä vuonna on, kaunis se kuitenkin on - siitä ei ole epäilystäkään.

Pinkkejä ajatuksia ♡

gluteenittomat sämpylät

sisäinen leipuri on herännyt minussa ja olen leiponut parin päivän aikana enemmän kuin melkein koko vuoden aikana.

Olen pitkään miettinyt leipien ja sämpylöiden leipomista kun kaupan gluteenittomat leivät ovat hävyttömän kalliita tai ei niin hyviä. Mielestäni leivän pitää maistua leivältä eikä miltään teolliselta jauholta miltä valitettavasti kaikki maissijauhoihin tehdyt maistuvat.
Olen itsekin tehnyt näkkileipää maissijauhoista ja se menee kun laittaa oikein paljon kaikkia siemeniä mutta ei se saa huutamaan mitään ylistyslaulua.
Pitänee alkaa kehitellä jotain uutta reseptiä.

Olen ratkaissut leipäongelman sillä, että ostan aina kauraleipää pussissa joka on ihan hyvää (joskin sekin aika kallista), varsinkin Perheleipurien Kaura 100  mistä tulee paahdettaessa ihanan rapea kuori. Kieltämättä joka ikinen päivä samaa leipää syöminen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää ja sitä alkaa kaivata hieman vaihtelua.

Muutama viikko sitten Hesarissa olikin gluteenittoman sämpylän ohje ja ajattelin kokeilla sitä. Ongelma tuli vastaan kun täysjyväkaurajauhoja (Provena) ei ole ihan joka kaupassa.
Tiedustelin saatavuutta Lauttasaaren K-supermarketista eikä heilläkään ollut mutta kauppias Ali sanoi, että he tilaavat sitä heti ja maanantaina löytyy.
Aivan superhyvä palvelu ja maanantaina niinkuin luvattiin, hyllyssä oli jauhot kauniissa rivissä.
Kiitos vielä mahtavasta palvelusta!

Eilen tein taikinan ja annoin olla yön yli jääkaapissa (saatoin ehkä tappaa hiivan koska en tiennyt, että kuivahiivan pitää aktivoitua ennen kylmään laittamista. No nyt tiedän...). Tänä aamuna paistoin sämpylät ja vaikkei ne ihan kuvanmukaisesti kohonneita olleet eikä niin kauniitakaan, hyviä niistä tuli. Ehkä vähän jauhojen suhdetta pitää muuttaa, vähemmän tattaria ja enemmän kauraa mutta tästä on hyvä alkaa tuunailla reseptiä.

Gluteenittomat sämpylät

3/4 palaa tuorehiivaa (itse käytin kuivahiivaa)
5 dl vettä
2 tl suolaa
4 dl tattarijauhoja
4 dl täysjyväkaurajauhoja (Provena)

Liuota tuorehiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola. Lisää jauhot sekoitellen. Älä vaivaa, taikina saa jäädä löysäksi. Jos teet kuivahiivaan, sekoita hiiva ja suola jauhoihin, lisää hieman kädenlämpöistä kuumempi vesi ja sekoita.

Peitä taikina leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja laita kulho jääkaappiin yöksi.

Nosta isolla lusikalla taikinakekoja pellille, paista 225 asteessa noin 25 minuuttia niin, että sämpylöistä tulee kullanruskeita. Älä peitä paistamisen jälkeen jotta kuori pysyy rapeana.

Helppoa kuin mikä ja kunhan muistaa oikean hiivan käsittelyn niin ei tässä oikein voi epäonnistua.

Hyviä leipomishetkiä <3

it´s a kind of magic

jotain taianomaista oli tässä illassa ja koko Lauttasaaressa. Valo oli todella kaunis, ilma utuinen ja jotenkin rauhallinen.

Paljon kukkia. Ihania, kaiken värisiä ja eri muotoisia, osa nupuissa ja osa jo puhjennut kukkaan.

Meren äärellä murheet pyyhkiytyvät pois, mieli rauhoittuu. On ihana seisoa kalliolla, katsoa merelle ja kaukaisuuteen kun laineet liplattavat. Olo on lähtiessä rauhallisempi, askel kevyempi ja mieli kirkkaampi.

Minä rakastan saartani, sen luontoa ja kaikkea mitä täällä on. Täällä on hyvä olla ♡

kaksin aina kaunihimpi

Treenaan aika paljon yksin, olen jostain syystä aina tehnyt niin ja se tuntuu kivalta olla ihan vain itsensä ja omien ajatustensa kanssa.

Välillä kuitenkin sitä kaipaa seuraa ja kannustajaa ja silloin mennään kaverin kanssa treenaamaan.
Monesti tehdään eri treeni ihan vain siitä syystä, että tulee suunniteltua treenit ennen salille menoa ja oman ohjelmoinnin mukaan. Välillä otetaan rennommin ja tehdään yhdessä sama treeni.

Eilen olin kaverin kanssa treenaamassa ja tehtiin eri treeni, tai oikeastaan sama treeni mutta toinen liikkeistä oli eri. Treeninä oli 7 kierrosta, 2 liikettä ja molempia 7 toistoa. Kaveri aloitti hieman myöhemmin mutta kiristi muutaman kierroksen jälkeen tahtia niin, että meni ohi. Lievää kilpailuhenkeä siinä oli ja kiristin tahtia jotta pysyn perässä. Lopetettiin lopulta treeni melkein samaan aikaan.
Se mikä tässä kaverin kanssa tehdyssä treenissä oli mahtavaa, että itse tulee tehtyä ja tiristettyä ne viimeisetkin voimat ja yltää ihan uusiin svääreihin. En nimittäin ole koskaan kyykännyt noin tehokkaasti vaikka tuntui ettei jaksa niin kummasti sitä jaksoi..

Ja kun kaverin kanssa treenattiin niin päätettiin vielä tehdä sama loppujumppa yhdessä. Kun treeni oli loppunut niin tuntui siltä, että oli pelkkä märkä rätti. Kaikki voimat oli kulutettu ja olo oli todella tyhjä.

Näitä tällaisia treeneja tarvitaan aika ajoin. Toinen tsemppaa ja kirittää eikä anna yhtään siimaa. Otetaan kaikki irti. Sitten on taas kiva treenata itsekseen, rauhallisemmin. Saa uutta potkua omaan treeniin.

Se on sitä balanssia, treenaamisen jin ja jang.

back to basics

Nykyään on niin monia ruokavalioita, diettejä ja sitä sun tätä että heikompaa hirvittää.

Pohdin eilen ravintoa ja kuinka olisi mielenkiintoista hypoteettisessa mielessä tietää miten tälläinen fitness ruokavalio toimisi omalla kohdalla ja olisiko sitä tarpeeksi mielenlujuutta punnita ja mitata kaikki ruokansa. Tulin siihen tulokseen ettei itsestäni olisi siihen. Olen liian mukavuuden haluinen  enkä pystyisi elämään noin, punniten ja purkittaen kaikki ruokani jotka valitettavasti näyttää omiin silmiini aika kuivalta. Sitä paitsi jos jäisin auton alle kun dieetti on päällä olisi se kaikki ollut aivan turhaa ja yhtä tyhjän kanssa (ehkä hieman liioitellen mutta ehkä tajusitte pointin)..

Mielestäni siinä on enemmän haastetta, että syödään ns. normaalisti (mitä sekin sitten nykypäivänä tarkoittaa) ilman kaikenmaailman rajoituksia (en tarkoita sellaisia rajoituksia jotka aiheuttavat sairautta, allergiaa tai muuten pahaa oloa). Normiruokavaliolla ja treenaamisella hyvien tulosten saaminen ei pitäisi olla mahdotonta mutta varmasti se tuo omat haasteensa, että löydät sen balanssin ja osaat syödä oikean verran kaikkea mitä keho tarvitsee ollakseen terve ja voidakseen hyvin. Ilman mittausta ja punnitsemista, ihan kokeilemalla mikä tuntuu sopivalta.

Eli unohdettaisiin kaikki rahka, superfood diipadaapa ja syödään hyvää kotiruokaa, välillä jälkiruokaa ja välillä sitä voisi jopa heittäytyä aivan villiksi ja pitää herkuttelupäivän. Sillälailla kuin esim. meillä kotona ainakin pienenä syötiin. Paljon vihanneksia ja kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa ja sunnuntaisin aina jälkiruokaa ja lauantaisin oli karkkipäivä. Syötiin, perunaa, riisiä, juureksia, pastaa kyllä vähemmän (Italialainen keittiö ei ehkä ollut vielä silloin rantautunut tänne). Kaikkea monipuolisesti.

Jos treenaa paljon ja on liikkuvaa sorttia niin ehkä joutuu turvautumaan lisäravinteisiin eikä siinäkään ole mitään mutta ehkäpä tässä yritän kritisoida sitä, että nykyajan ruokailusta on tehty aivan kamala ongelma, siitä on tullut suorittamista urheilun tavoin ja unohdetaan se, että siitä pitää nauttia tai ylipäänsä elämästä pitää nauttia. Toki jokainen nauttii tyylillä mutta kyllä se nyt vaan on fakta että nykyään suoritetaan kun ennen elettiin.
Ei me täällä eletä kuin tämä yksi kerta ja jos siitä tulee pelkkää suorittamista niin vanhana saattaa kaduttaa ettei elänyt elämää ja jossain vaiheessa on vääjäämättä liian myöhäistä.

Toki itsekin välttelen viljoja enkä syö enää niin paljon maitotuotteita kuin ennen ja välillä syön chiaa, macaa ym., proteiinijauhetta ja muita mutta en anna niiden määritellä syömistäni ja pääosin syön täysin normaalisti.
Viljat olen jättänyt puhtaasti siitä syystä vähemmälle, että yli 10 vuoden vatsakipujen ja turvotuksen jälkeen huomasin, että vähentäminen auttoi olotilaa. Krampit olivat joskus niin pahoja, että piti mennä päivystykseen ravintolasta kun tuntui, että kuolee kun kivut olivat niin kamalat. Ilmavaivatkaan eivät ole kivoja varsinkaan tunteja ohjatessa joten tämä oli aika helppo asia tehdä oman hyvinvoinnin eteen. Mutta siltikin on joskus saatava kunnon ruisleipää, pastaa ja pullaa.

En halua arvostella ihmisiä jotka noudattavat jotain ruokavaliota tai diettaavat kisojen takia. Halusin vain tuoda toisen näkökulman tähän iänikuiseen keskusteluun mitä saa ja ennenkaikkea mitä ei saa syödä. 

Tärkeintä lienee se, että jokainen syö niin, että voi hyvin ja nauttii ruuasta eikä pidä sitä välttämättömänä pakkona. Eikä tarvitse kelloa kytätä koska on taas seuraavan ruuan aika.
Väkisinkin tulee mieleen voiko ravinnosta ylipäänsä nauttia jos sitä pitää miettiä koko ajan ja punnita mitä saa syödä.

Eli muistakaa nauttia ruuasta!

PEACE ♡